Metsän ihmisiä
"Jossakin syvällä metsän siimeksessä. Siellä minne ihmisen katse ei näe, asuvat metsän ihmiset. He eivät ole samanlaisia kuin sinä tai minä. Heillä on näet salaisuutensa. He ovat harmaita, joskus aivan mustia. Eikä se johdu ympäristöstä tai mistään muusta yhtä arkipäiväisestä asiasta. Se on sisäistä, jopa hyvin tunnepitoista.
Metsä on tehnyt heistä hiljaisia, jopa unenomaisia. Jossakin määrin jopa läpikuultavia. Silti he ovat todellisempia kuin me. Heillä on tunteet ja kyky nähdä toistensa sisään. Pitää toista lähellään vaikka olisivat kilometrien päässä toisistaan.
Joskus tuuli puhaltaa heidän lävitseen ja maa puhuu heidän allaan omaa kiletään. Puut alkavat liikehtiä ja ilma väreilee. Metsä on yhtäkkiä täynnä ääntä ja liikettä. Nousee myrsky, joka on kuitenkin lempeä kuin mieli ja voimakas kuin tahto. Ja yhtä nopeasti kuin kaikki alkaa se myös loppuu.
Eikä heistä olisi suotava puhua, sillä silloin voimme jotakin kadottaa. Joten on parempi vain katsoa. Eikä saa edes kuiskata."
METSÄN IHMISIÄ
Musta äiti, huopaveistos 2016.
Harmaa äiti, huopaveistos 2016.
Miehet, huopaveistos 2016.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti